1. Kuinka on kulta niin mustunut, ja jalo kulta niin muuttunut?
pyhät kivet ovat joka kadun päässä hajoitetut.
2. Zionin kempit pojat, puhtaan kullan verraksi luetut, kuinka ne ovat savi-astian
kaltaiseksi arvatut, jotka savenvalaja tekee?
3. Lohikärmeet taritsevat nisiä pojillensa ja imettävät heitä; mutta minun kansani
tyttären täytyy armotoinna olla, niinkuin yökkö korvessa.
4. Imeväisten kieli tarttuu suun lakeen janon tähden; nuoret lapsukaiset anovat
leipää, ja ei ole ketään, joka heille sitä jakaa.
5. Jotka ennen söivät herkullisesti, ne ovat kadulla nääntyneet; jotka ennen
olivat silkillä vaatetetut, niiden täytyy nyt loassa maata.
6. Minun kansani tyttären synti on suurempi kuin Sodoman synti, joka äkisti
kukistettiin ja ei yksikään käsi siihen ruvennut.
7. Hänen nasirinsa olivat puhtaammat kuin lumi ja valkeammat kuin rieska; heidän
ihonsa oli punaisempi kuin koralli, heidän kauneutensa niinkuin saphir.
8. Mutta nyt on heidän muotonsa niin mustaksi muuttunut, ettei heitä kaduilla
tuta taideta; heidän nahkansa riippuu heidän luissansa, se kuivettui niinkuin
puu.
9. Miekalla tapetuille oli parempi kuin niille, jotka nälkään kuolivat, jotka
nääntymän ja hukkuman piti maan hedelmän puuttumisesta.
10. Laupiaammat vaimot ovat omia lapsiansa keittäneet ruaksensa, minun kansani
tyttären surkeudessa.
11. Herra on vihansa täyttänyt, hän on vuodattanut julman vihansa, ja Zionissa
tulen sytyttänyt, joka myös hänen perustuksensa polttanut on.
12. Ei kuninkaat maan päällä sitä olisi uskoneet, eikä kaikki maan piirin asuvaiset,
että vihamiehen ja vihollisen piti tuleman Jerusalemin portista sisälle.
13. Mutta se on hänen prophetainsa syntein tähden ja hänen pappeinsa pahain
tekoin tähden, jotka siinä vanhurskasten veren vuodattivat.
14. He kävivat sinne ja tänne kaduilla, niinkuin sokiat, ja olivat itsensä vereen
saastuttaneet, ja ei taitaneet heidän vaatteisiinsa ruveta.
15. Vaan he huusivat heitä: välttäkäät, saastaiset, välttäkäät, älkäät mihinkään
ruvetko; sillä he välttivät ja pakenivat, niin että myös pakanain seassa sanottiin:
ei he kauvan siellä pysy.
16. Sentähden on Herran viha heitä hajoittanut, ja ei enään katso heidän päällensä,
ettei he pappeja kunnioittaneet eikä vanhoja armahtaneet.
17. Kuitenkin meidän silmämme kurkistelevat tyhjäin avun jälkeen, siihenasti
että he väsyivät, kuin me odotimme sitä kansaa, joka ei meitä auttaa voinut.
18. He väijyvät meidän askeleitamme, niin ettemme rohkene meidän kaduillamme
käydä; meidän loppumme on lähestynyt, meidän päivämme ovat täytetyt, sillä meidän
loppumme on tullut.
19. Meidän vainoojamme olivat nopiammat kuin kotka taivaan alla; vuorilla he
myös meitä vainosivat, ja korvessa he meitä vartioitsivat.
20. Herran voideltu, joka meidän turvamme oli, on vangittu heidän verkkoihinsa,
josta me sanoimme, että me hänen varjonsa alla elämme pakanain seassa.
21. Iloitse ja riemuitse, sinä Edomin tytär, joka asut Utsin maalla; sillä sen
maljan pitää myös sinulle tuleman, ja sinun pitää myös juopuman, ja alasti itses
riisuman.
22. Mutta sinun vääryydelläs on loppu, sinä Zionin tytär, ei hän enään anna
sinua viedä pois, mutta sinun vääryytes, Edomin tytär, hän etsii, ja sinun syntis
ilmoittaa.