1. Ja Herran Zebaotin sana tapahtui (minulle) ja sanoi:
2. Näin sanoo Herra Zebaot: minä olen Zionin tähden suuresti kiivannut, ja olen
suuressa vihassa sentähden kiivannut.
3. Näin sanoo Herra: minä käännyn taas Zionin tykö, ja tahdon asua Jerusalemin
keskellä; niin että Jerusalem pitää totuuden kaupungiksi kutsuttaman, ja Herran
Zebaotin vuori pyhyyden vuoreksi.
4. Näin sanoo Herra Zebaot: vielä nyt pitää Jerusalemin kaduilla asuman vanhat
miehet ja vaimot, jotka sauvan päälle nojaavat vanhuutensa tähden.
5. Ja kaupungin kadut pitää oleman täynnä pieniä poikia ja piikaisia, jotka
sen kaduilla leikitsevät.
6. Näin sanoo Herra Zebaot: jos tämä on ihmeellinen tämän jääneen kansan silmäin
edessä, pitäiskö se sentähden oleman ihmeellinen minun silmäini edessä? sanoo
Herra Zebaot.
7. Näin sanoo Herra Zebaot: katso, minä tahdon lunastaa minun kansani itäiseltä
maalta ja länsimaalta.
8. Ja minä tahdon heitä saattaa Jerusalemiin asumaan; ja heidän pitää minun
kansani oleman, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa totuudessa ja vanhurskaudessa.
9. Näin sanoo Herra Zebaot: vahvistakaat kätenne, te jotka tällä ajalla nämät
sanat kuulette prophetain suun kautta, sinä päivänä, jona Herran Zebaotin huoneen
perustus laskettiin, sen rakennettavaksi.
10. Sillä ennen näitä päiviä olivat ihmisten työt turhat, ei juhtain työ myös
mitään ollut; eikä ollut niillä rauhaa vihollisilta, jotka menivät ulos ja sisälle;
vaan minä sallin kaikki ihmiset mennä, jokaisen lähimmäistänsä vastaan.
11. Mutta en minä niin tahdo nyt tehdä tälle jääneelle kansalle, niinkuin entisinä
päivinä, sanoo Herra Zebaot;
12. Vaan heidän pitää rauhan siemen oleman: viinapuu pitää hedelmänsä antaman,
ja maa kasvunsa, taivas pitää kasteensa antaman, ja jääneet minun kansastani
pitää nämät kaikki omistaman.
13. Ja pitää tapahtuman, että teitä, jotka Juudan ja Israelin huoneesta olette
olleet kirous pakanain seassa, tahdon minä lunastaa, että teidän pitää siunauksen
oleman. Niin älkäät siis peljätkö, mutta vahvistakaat kätenne.
14. Sillä näin sanoo Herra Zebaot: niinkuin minä ajattelin teitä kadottaa, kuin
teidän isänne minun vihoittivat, sanoo Herra Zebaot, ja en sitä katunut,
15. Niin minä nyt jälleen ajattelen näinä päivinä tehdä hyvää Jerusalemille
ja Juudan huoneelle. Älkäät peljätkö.
16. Mutta tämä on se, minkä teidän tekemän pitää: jokainen puhukaan totuutta
lähimmäisensä kanssa; tuomitkaat oikein ja saattakaat rauha teidän portteihinne.
17. Ja älkään kenkään ajatelko pahaa sydämessänsä, lähimmäistänsä vastaan, ja
älkäät rakastako vääriä valoja; sillä näitä kaikkia minä vihaan, sanoo Herra.
18. Ja Herran Zebaotin sana tapahtui minulle ja sanoi:
19. Näin sanoo Herra Zebaot: neljännen, viidennen, seitsemännen ja kymmenennen
kuukauden paastot pitää kääntymän Juudan huoneelle iloksi ja riemuksi ja ihanaiseksi
vuoden juhlaksi. Rakastakaat ainoasti totuutta ja rauhaa.
20. Näin sanoo Herra Zebaot: tästedes pitää vielä paljo kansaa tuleman, ja monen
kaupungin asuvaisia.
21. Ja yhden asuvaiset pitää menemän toisen tykö ja sanoman; käykäämme vilpittömästi
rukoilemaan Herran kasvoin eteen, ja etsimään Herraa Zebaotia; minä tahdon myös
käydä teidän kanssanne.
22. Niin tulee paljo kansaa ja pakanat tulevat joukoin, etsimään Herraa Zebaotia
Jerusalemiin, ja rukoilemaan Herran kasvojen eteen.
23. Näin sanoo Herra Zebaot: sillä ajalla pitää kymmenen miestä kaikkinaisista
pakanain kielistä todella tarttuman yhden Juudan miehen vaatteen palteesen,
ja sanoman: me tahdomme käydän teidän kanssanne; sillä me kuulimme, että Jumala
on teidän kanssanne.