1. Se on paha, jonka minä näin auringon alla, ja on yhteinen
ihmisissä.
2. Jolle Jumala on antanut rikkautta, tavaraa ja kunniaa, ja ei häneltä mitään
puutu kaikista, mitä hän himoitsee, ja ei Jumala anna hänelle kuitenkaan sitä
voimaa, että hän sitä nautita taitaa, mutta toinen ne nautitsee; se on turhuus
ja paha vaiva.
3. Jos hän sata lasta siittäis, ja hänellä olis niin pitkä ikä, että hän monta
vuotta eläis, ja ei hänen sielunsa taitaisi tulla tavarasta täytetyksi, ja olis
ilman hautaa, hänestä sanon minä: kesken syntynyt on parempi häntä:
4. Sillä hän tulee turhaan menoon, ja menee pois pimeyteen, ja hänen nimensä
pimeydellä peitetään.
5. Joka ei ole aurinkoa nähnyt eikä tuntenut, sillä on parempi lepo kuin tällä.
6. Jos hän eläis kaksituhatta ajastaikaa, niin ei hän sittenkään siihen tyytyisi:
eikö kaikki tule yhteen paikkaan?
7. Jokaisella ihmisellä on määrätty työ; mutta sydän ei taida tyytyä siihen.
8. Sillä mikä viisaalla on enempi etu kuin tyhmälläkään? mikä hyödytys on toimellisella
köyhällä, että hän eläväin edessä itsensä käyttää taitaa?
9. Parempi on nautita tavaroita, jotka käsillä ovat, kuin pyrkiä toisten perään;
se on myös turhuus ja viheliäisyys.
10. Mikäs on, vaikka joku korkiasti ylistetty on? niin hän kuitenkin tiedetään
ihmiseksi, ja ei hän taida voimallisemman kanssa riidellä;
11. Sillä monta asiaa on, jotka turhuuden enentävät: mitä siis ihmisen siitä
enempi on?