1. Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle.
2. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,
3. Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.
4. Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.
5. Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella
soittaa.
6. Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys
käy minua ympäri?
7. Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.
8. Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.
9. Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä
ijankaikkisesti,
10. Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.
11. Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän
ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.
12. Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti
pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan
maan päällä.
13. Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.
14. Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa
sitä suullansa kiittävät, Sela!
15. He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten
pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän
täytyy jäädä helvettiin.
16. Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi
minun, Sela!
17. Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi
tulee.
18. Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa
mene alas hänen kanssansa.
19. Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä
itselles hyvää teet.
20. Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.
21. Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin,
jotka hukkuvat.