1. Kuin Sanballat kuuli meidän muuria rakentavan, syttyi hän
vihaan ja närkästyi sangen suuresti, ja häpäisi Juudalaisia,
2. Ja puhui veljeinsä ja voimallisten edessä Samariassa ja sanoi: mitä nämät
voimattomat Juudalaiset tekevät? pitääkö heille niin sallittaman? pitääkö heidän
uhraaman? pitääkö heidän sen täyttämän yhtenä päivänä? pitääkö heidän kiviä
eläväksi tekemän, jotka ovat tuhkaläjä ja palaneet?
3. Ja Tobia Ammonilainen sanoi hänen jälkeensä: rakentakoot vapaasti; jos ketut
sinne menisivät, niin he kyllä jaottaisivat heidän kivimuurinsa.
4. Kuule meidän Jumalamme, kuinka me olemme katsotut ylön, ja käännä heidän
häväistyksensä heidän päänsä päälle, ja saata heitä häpiään vankeuden maassa.
5. Älä peitä heidän pahoja tekojansa ja älä pyyhi heidän syntiänsä kasvois edestä;
sillä he ovat vihan matkaan saattaneet, rakentajain läsnäollessa.
6. Mutta me rakensimme muurin ja panimme hänen kaiketi yhteen hamaan puoliväliin
asti; ja kansa sai sydämen työtä tehdäksensä.
7. Kuin Sanballat ja Tobia ja Arabialaiset ja Ammonilaiset ja Asdodilaiset kuulivat
Jerusalemin muurit korotetuksi, ja ruvetuksi haljenneita parantamaan, vihastuivat
he sangen suuresti.
8. Ja he kaikki tekivät liiton keskenänsä tullaksensa sotimaan Jerusalemia vastaan,
ja tekemään heille kapinaa.
9. Mutta me rukoilimme meidän Jumalaamme ja panimme vartiat öin ja päivin heitä
vastaan, heidän tähtensä.
10. Ja Juuda sanoi: kantajain voima on heikoksi tullut ja multaa on niin paljo,
ettemme saa rakentaa muuria.
11. Ja meidän vihollisemme sanoivat: ei heidän pidä tietämän eli näkemän, ennenkuin
me olemme juuri heidän keskellänsä, tapamme heidät ja estämme työn.
12. Ja kuin ne Juudalaiset, jotka heidän tykönänsä asuivat, tulivat ja sanoivat
meille kymmenen kertaa: joka paikasta te vielä meidän tykömme palajatte;
13. Niin minä lähetin kansan alas muurin taa tuiviin paikkoihin, heidän sukukuntainsa
jälkeen, miekkoinensa, keihäinensä ja joutsinensa.
14. Ja minä katselin ja valmistin itseni, ja sanoin ylimmäisille ja päämiehille,
ja muulle kansalle: älkäät peljätkö heitä, muistakaat suurta ja peljättävää
Herraa, ja sotikaat teidän veljeinne, poikainne, tytärtenne, emäntäinne ja kotonne
edestä.
15. Mutta kuin meidän vihollisemme sen kuulivat, että me olimme tietää saaneet,
niin Jumala teki heidän neuvonsa tyhjäksi: ja me palasimme kaikki muurin tykö,
jokainen työhönsä.
16. Ja tapahtui siitä päivästä, että toinen puoli nuoria miehiäni teki työtä,
ja toinen puoli piti keihäitä, kilpiä, joutsia ja rautapaitoja. Ja päämiehet
seisoivat koko Juudan huoneen takana.
17. Ne, jotka rakensivat muuria ja kantoivat kuormia, ja jotka sälyttivät, yhdellä
kädellä he tekivät työtä ja toisessa pitivät aseen.
18. Ja jokaisella joka siellä rakensi, oli miekka sidottu vyölle, ja niin he
rakensivat. Ja se joka soitti vaskitorvea, oli minun tykönäni.
19. Ja minä sanoin ylimmäisille ja päämiehille ja muulle kansalle: työ on suuri
ja avara, ja me olemme hajalla muurin päällä, kaukana toinen toisestamme;
20. Millä paikalla te kuulette vaskitorven äänen, tulkaat sinne kokoon meidän
tykömme: meidän Jumalamme sotii meidän edestämme.
21. Niin tehkäämme siis työtä; ja toinen puoli heistä piti keihäitä päivän koittamasta
niin siihen saakka, että tähdet näkyivät.
22. Ja minä myös sanoin siihen aikaan kansalle: jokainen olkaan yötä palveliainsa
kanssa keskellä Jerusalemia, niin että me yöllä ottaisimme vaarin vartiosta
ja päivällä työstä.
23. Mutta minä ja minun veljeni, ja minun palveliani ja vartiat, jotka minua
seurasivat, emme riisuneet vaatteitamme; ja jokaisella oli hänen aseensa ja
vesi.