1. Ja tapahtui kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenä vuonna,
Nisanin kuulla, kuin viina oli hänen edessänsä, ja että minä otin viinan ja
annoin kuninkaalle; mutta en minä ollut (ennen) murheellinen hänen edessänsä.
2. Niin kuningas sanoi minulle: miksi niin pahoin katsot, ja et kuitenkaan kipeä
ole? Ei se muu ole, mutta murhe on sinun sydämessäs. Ja minä pelkäsin sangen
kovin.
3. Niin minä sanoin kuninkaalle: eläköön kuningas ijankaikkisesti! Eikö kasvoni
mahda olla murheelliset, kuin se kaupunki, jossa isäni hautaushuone on, kylmillä
on, ja sen portit ovat tulella kulutetut?
4. Niin sanoi kuningas minulle: mitäs siis anot? Niin minä rukoilin Taivaan
Jumalaa,
5. Ja sanoin kuninkaalle: jos kelpaa kuninkaalle, ja jos palvelias on sinun
edessäs kelvollinen: ettäs lähettäisit minut Juudaan, isäni hautauskaupunkiin,
rakentamaan sitä. 6. Niin sanoi kuningas minulle ja kuningatar, joka hänen vieressänsä
istui: kuinka kauvan sinä matkassa olet, ja koska sinä palajat? Ja se kelpasi
kuninkaalle, ja hän lähetti minun, kuin minä ajan hänelle määrännyt olin.
7. Ja minä sanoin kuninkaalle: jos kuninkaan tahto niin on, niin annettakoon
minulle kirjat päämiesten tykö toisella puolella virtaa, että he vievät minun
ylitse, siihenasti kuin minä tulen Juudaan,
8. Ja kirjan Asaphille, joka on kuninkaan metsänvartia, että hän lähettää minulle
hirsiä salin porttein vuolteiksi, kuin on huoneen tykönä, ja kaupungin muuriin
ja siihen huoneesen, johon minä menen. Ja kuningas antoi minulle niinkuin Jumalani
hyvä käsi oli minun ylitseni.
9. Ja kuin minä tulin sille puolelle virtaa päämiesten tykö, niin minä annoin
heille kuninkaan kirjan; kuningas lähetti myös minun kanssani sodanpäämiehiä
ja hevosmiehiä.
10. Mutta kuin Sanballat Horonilainen ja palvelia Tobia Ammonilainen sen kuulivat,
panivat he pahaksensa sangen kovin, että joku ihminen tuli, joka Israelin lasten
parasta katsoi.
11. Ja kuin minä tulin Jerusalemiin ja olin siellä ollut kolme päivää,
12. Nousin minä yöllä ja vähä väkeä minun kanssani; sillä en minä sanonut kellenkään,
mitä minun Jumalani oli antanut sydämeeni, tehdäkseni Jerusalemissa; ja ei minulla
ollut yhtään juhtaa myötäni, muuta kuin se, jonka päällä minä istuin.
13. Ja minä ajoin Laaksoportista ulos yöllä, Kärmelähteen kohdalle Sontaporttiin
asti ja katselin Jerusalemin muureja, jotka olivat jaotetut, ja portteja, jotka
olivat tulella kulutetut.
14. Ja minä menin vielä Lähdeporttiin ja Kuninkaan vesilammin tykö; ja ei ollut
sielä siaa, että minun juhtani sai käydä minun allani.
15. Kuitenkin menin minä yöllä ojaa myöten ja koettelin muuria; sitte palasin
minä ja tulin jälleen Laaksoporttiin.
16. Ja ei ylimmäiset tietäneet, kuhunka minä menin, taikka mitä minä tein; sillä
en minä vielä siihenasti ilmoittanut mitään kellenkään, Juudalaisille eikä papeille,
ylimmäisille taikka esivallalle, ja muille työn tekiöille.
17. Ja minä sanoin heille: te näette tämän onnettomuuden, jossa me olemme, että
Jerusalem on autiona, ja sen portit ovat tulella kulutetut: tulkaat ja rakentakaamme
Jerusalemin muurit, ettemme enää häpiänä olisi.
18. Ja minä ilmoitin heille minun Jumalani käden, joka oli hyvä minun päälläni,
ja myös kuninkaan sanat, jotka hän sanoi minulle. Ja he sanoivat: nouskaamme
siis ja rakentakaamme. Ja heidän kätensä vahvistuivat hyvyyteen.
19. Mutta kun Sanballat Horonilainen, ja palvelia Tobia Ammonilainen, ja Gesem
Arabialainen sen kuulivat, häpäisivät he meitä ja katsoivat meidät ylön ja sanoivat:
mikä se on, jota te teette? tahdotteko te luopua jälleen kuninkaasta?
20. Niin minä vastasin heitä ja sanoin heille: taivaan Jumala antaa meille menestyksen,
sillä me hänen palveliansa olemme valmistaneet itsemme ja rakennamme; mutta
ei teillä ole yhtäkään osaa eli oikeutta, taikka muistoa Jerusalemissa.