1. Soittakaat basunalla Zionissa, huutakaat minun pyhällä vuorellani,
vaviskaat kaikki maan asuvaiset; sillä Herran päivä tulee ja on läsnä:
2. Pimiä päivä, synkiä päivä, sumuinen päivä ja utuinen päivä; niinkuin aamurusko
itsensä levittää vuorten ylitse; suuri ja väkevä kansa, jonka kaltaista ei ikänä
ole ollut, eikä vasta tule ijankaikkiseen aikaan.
3. Hänen edellänsä käy kuluttavainen tuli, ja hänen jälissänsä polttavainen
liekki. Maa on hänen edessänsä niinkuin Edenin puutarha, mutta hänen jälissänsä
niinkuin autio erämaa, ja ei pidä kenenkään pääsemän häneltä pois.
4. Hänen muotonsa on niinkuin hevosten muoto; ja he karkaavat niinkuin ratsasmiehet.
5. He hyppäävät ylhäällä vuorten kukkuloilla niinkuin rattaat kitisevät, niinkuin
liekki korsissa kihisis; niinkuin väkevä kansa, joka sotaan on hankittu.
6. Kansat pitää hänen edessänsä hämmästymän, että kaikki kasvot valjuksi muuttuvat.
7. He juoksevat niinkuin uljaat, ja karkaavat muurien ylitse niinkuin sotamiehet;
ja kukin käy kohdastansa edes, ja ei poikkee ulos tiestänsä.
8. Ei estä kenkään kumppaniansa, vaan kukin matkustaa asetuksessansa; ja kuin
he sota-aseiden välistä tunkevat sisälle, niin ei heitä haavoiteta.
9. He ajelevat ympäri kaupungissa, ja muurien päällä juoksevat, ja kiipeevät
huoneisiin, ja tulevat akkunoista sisälle, niinkuin varas.
10. Hänen edessänsä vapisee maa, ja taivas värisee: aurinko ja kuu pimenevät,
ja tähdet peittävät valkeutensa.
11. Sillä Herra on paneva jylinänsä hänen sotaväkensä edellä; sillä hänen sotaväkensä
on sangen suuri ja väkevä, joka hänen käskynsä toimittaa; sillä Herran päivä
on suuri ja sangen hirmuinen, kuka sitä voi kärsiä?
12. Niin sanoo nyt Herra: kääntykäät kaikesta sydämestänne minun tyköni, paastolla,
itkulla ja murheella.
13. Leikatkaat teidän sydämenne, ja älkäät teidän vaatteitannne, ja palatkaat
Herran teidän Jumalanne tykö; sillä hän on armollinen ja laupias, pitkämielinen
ja suuresta hyvyydestä, ja katuu rangaistusta.
14. Kukaties hän kääntyy ja katuu, ja jättää jälkeensä siunauksen, ruokauhrin
ja juomauhrin Herralle teidän Jumalallenne.
15. Soittakaat basunalla Zionissa, pyhittäkäät paasto, kutsukaat seurakunta
kokoon.
16. Kootkaat kansa, pyhittäkäät kokous, kutsukaat yhteen vanhimmat, saattakaat
yhteen nuorukaiset ja imeväiset; ylkä lähtekään kammiostansa, ja morsian makaushuoneestansa.
17. Papit, Herran palveliat, itkekään esihuoneen ja alttarin välillä, ja sanokaan:
armahda, Herra, sinun kansaas, ja älä laske sinun perikuntaas pilkkaan, niin
ettei pakanat saisi valtaa heidän päällensä! miksi pitäis sanottaman kansain
seassa: kussa on nyt heidän Jumalansa?
18. Niin Herralla on kiivaus maastansa; ja hän armahtaa kansaansa.
19. Ja Herra vastaa ja sanoo kansallensa: katso, minä lähetin teille jyviä,
viinaa ja öljyä, että teillä piti niistä kyllä oleman; ja en salli teitä enään
häpiään tulla pakanain sekaan.
20. Ja tahdon sen, joka pohjoisesta tullut on, teiltä kauvas saattaa, ja ajaa
hänen pois korkiaan ja hävitettyyn maahan, hänen kasvonsa itäistä merta päin,
ja hänen lopppunsa äärimäisen meren puoleen; ja hänen pitää mätänemän ja haiseman;
sillä hän on suuria tehnyt.
21. Älä pelkää, sinä maa, vaan iloise ja riemuitse; sillä Herra taitaa myös
suuria tehdä.
22. Älkäät peljätkö, te pedot kedolla; sillä laitumet korvessa pitää viheriöitsemän,
ja puut hedelmänsä kantaman, fikunapuut ja viinapuut kyllä hedelmöitsemän.
23. Ja te, Zionin lapset, iloitkaat ja riemuitkaat Herrassa teidän Jumalassanne,
joka teille antaa vanhurskauden opettajan, ja laskee alas teille aamu- ja ehtoosateen
niinkuin ennenkin;
24. Että aitat jyviä täynnä olisivat, ja kuurnat nuoresta viinasta ja öljystä
ylitse vuotaisivat.
25. Ja minä saatan teille jälleen ne vuodet, jotka heinäsirkka, lehtimato, jyvämato
ja ruohomato söi; se minun suuri sotaväkeni, jonka minä teidän sekaanne lähetin;
26. Että teidän pitää kyllä syömän ja ravituksi tuleman, ja ylistämän Herran
teidän Jumalanne nimeä, joka teidän seassanne on ihmeitä tehnyt; ja ei minun
kansani pidä ikänä häpiään tuleman.
27. Ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Israelin keskellä, ja että minä
olen Herra teidän Jumalanne ja ei kenkään muu; eikä minun kansani pidä ikänä
häpiään tuleman.
28. Ja sitte pitää tapahtuman, että minä tahdon vuodattaa minun Henkeni kaiken
lihan päälle; ja teidän poikanne ja tyttärenne pitää ennustaman, teidän vanhimpanne
pitää unia uneksuman, ja teidän nuorukaisenne pitää näkyjä näkemän.
29. Ja myös niinä päivinä tahdon minä palveliain ja piikain päälle vuodattaa
minun Henkeni.
30. Ja tahdon antaa tapahtua tunnustähdet taivaassa ja maassa, veren, tulen
ja savun suitsun.
31. Auringon pitää muuttuman pimiäksi, ja kuun vereksi; ennenkuin se suuri ja
hirmuinen Herran päivä tulee.
32. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, se tulee
autuaaksi; sillä Zionin vuorella ja Jerusalemissa on vapaus oleva, niinkuin
Herra on luvannut, ja jääneiden tykönä, jotka Herra kutsuva on.