1. Voi luopuvaisia lapsia! sanoo Herra: jotka ilman minua neuvoa
pitävät, ja ilman minun henkeäni varjelusta etsivät, kokoovat syntiä synnin
päälle;
2. Jotka menevät alas Egyptiin, ja ei kysy minun suutani, varustaaksensa itsiänsä
Pharaon voimalla, ja varjellaksensa itsensä Egyptin varjolla.
3. Ja Pharaon väkevyys pitää oleman teille häpiäksi, ja Egyptin varjon turva
häväistykseksi.
4. Sillä heidän pääruhtinaansa ovat olleet Zoanissa; ja heidän sanansaattajansa
ovat tulleet Hanekseen.
5. Mutta heidän pitää kaikkein kuitenkin häpiään tuleman, sen kansan tähden,
joka ei heille hyväksi eli avuksi olla taida, eikä muutoin hyödytykseksi, vaan
ainoasti häpiäksi ja myös pilkaksi.
6. Tämä on niiden petoin kuorma, jotka etelään päin ovat, kussa vanha ja nuori
jalopeura on, tuliset kyykärmeet ja lentäväiset kärmeet murheen ja ahdistuksen
maassa. He vievät riistansa varsoilla, ja tavaransa kamelein selässä sille kansalle,
joka ei heille ensinkään hyödytykseksi olla taida.
7. Sillä ei Egypti mitään ole, ja hänen apunsa on turha, sentähden minä saarnaan
siitä näin: alallansa olla on paras.
8. Mene siis nyt ja kirjoita tämä heidän eteensä tauluun, ja pane kirjaan, pysymään
viimeiseen päivään asti, alati ja ijankaikkisesti.
9. Sillä se on tottelematoin kansa, ja valhetteliat lapset: lapset, jotka ei
tahdo kuulla Herran lakia.
10. Vaan sanovat näkiöille: ei teidän pidä näkemän, ja katsojille: ei teidän
pidä katsoman meille oikeutta; mutta saarnatkaat meille suloisesti, katsokaat
petos.
11. Poiketkaat teiltä, luopukaat tästä retkestä: antakaat Israelin Pyhän lakata
meistä.
12. Sentähden sanoo Israelin Pyhä näin: että te hylkäätte tämän sanan, ja luotatte
väkivaltaan ja vääryyteen, ja kerskaatte siitä;
13. Niin pitää tämän pahan teon oleman teille niinkuin rako korkiassa muurissa,
kuin se rupee hajoomaan, joka äkisti kaatuu maahan ylösalaisin, ja murentuu.
14. Niinkuin savi-astia muserrettu olis, joka muserretaan ja ei säästetä, siihenasti
ettei siitä löydä niin suurta kappaletta, että tulta tuotaisiin totoista, eli
ammennettaisiin vettä kaivosta.
15. Sillä näin sanoo Herra, Herra Israelin Pyhä: kääntymisellä ja hiljaisuudella
te tulette autetuksi, hiljaisuudessa ja toivossa te väkeväksi tulette, mutta
ette tahtoneet;
16. Vaan sanoite: ei, vaan me tahdomme paeta hevosilla; sentähden teidän pitää
kulkiana oleman: ja me tahdomme nopiasti ajaa; sentähden pitää teidän vainoojanne
myös nopiat oleman.
17. Tuhannen teistä pitää pakeneman yhden miehen uhkauksesta, viiden uhkauksesta
pitää teidän pakeneman, siihenasti että teistä jää niinkuin pielipuu vuorelle,
ja niinkuin lippu korkeudelle.
18. Sentähden Herra odottaa, että hän olis teille armoinen, ja sentähden on
hän noussut teitä armahtamaan; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaat ovat
kaikki, jotka häntä odottavat.
19. Sillä Zionin kansa on asuva Jerusalemissa, ja et sinä ole katkerasti itkevä.
Hän kaiketi armahtaa sinua, kuin sinä huudat; hän vastaa sinua niin pian kuin
hän sen kuulee.
20. Ja Herra antaa teille leipää tuskassanne ja vettä ahdistuksessanne; sillä
ei sinun opettajas lennä enää pois, vaan sinun silmäs näkevät opettajas.
21. Ja korvas kuulevat sanan takanas, sanoen: tämä on tie käykäät sitä, kuin
te oikialle eli vasemmalle kädelle eksyneet olette.
22. Silloin pitää teidän saastuttaman teidän hopialla silatut kuvanne, ja teidän
kuvainne kultaiset vaatteet; ja teidän pitää ne heittämän pois niinkuin saastaisuuden,
ja niille sanoman: mene ulos.
23. Silloin hän antaa sateen siemenelles, jonka pellolles kylvänyt olet, ja
leipää pellon tulosta ylen runsaasti; ja karjas kaitaan avaralla kedolla.
24. Härjät ja varsat, jotka peltos kyntävät, syövät sekoitettuja ohria, jotka
viskimellä ja pohtimella ovat pohditut.
25. Ja kaikkein suurten vuorten päällä, ja kaikkein suurten kukkulain päällä
pitää eroitetut virrat käymän, suuren surmaamisen aikana, ja kuin tornit kaatuvat.
26. Ja kuun valo on oleva kuin auringon paiste ja auringon paiste on oleva seitsemän
kertaa kirkkaampi kuin seitsemän päivän kirkkaus; kuin Herra sitoo kansansa
haavat, ja sen loukkaamat parantaa.
27. Katso, Herran nimi tulee kaukaa, hänen vihansa polttaa ja on sangen raskas;
hänen huulensa ovat hirmuisuutta täynnä, ja hänen kielensä on niinkuin kuluttava
tuli.
28. Ja hänen henkensä niinkuin tulvaava virta, joka hamaan kurkkuun asti ulottuu,
hajoittamaan pakanoita, siihenasti että he tyhjäksi tulevat, ja ajamaan kansaa
sinne ja tänne, suitsilla heidän suussansa.
29. Silloin pitää teidän veisaaman niinkuin juhlayönä, ja sydämestänne riemuitseman
niinkuin huiluilla käytäisiin Herran vuorelle, Israelin turvan tykö.
30. Ja Herra kuuluttaa kunniallisen äänensä, että hänen kokotettu käsivartensa
nähtäisiin, vihaisella haastamisella, ja kuluttavaisen tulen liekillä, säteillä,
väkevällä sateella ja rakehilla.
31. Sillä Assurin pitää peljästymän Herran ääntä, joka häntä lyö vitsalla.
32. Sillä vitsan pitää kyllä sattuman ja koskeman, kuin Herra sen vie heidän
ylitsensä rummuilla ja kanteleilla, ja joka paikassa sotii heitä vastaan.
33. Sillä kuoppa on jo entisestä valmistettu, ja se on myös kuninkaalle valmistettu,
kyllä syvä ja leviä. Siellä on asumus, tuli ja paljo puita; Herran Henki on
sen sytyttävä niinkuin jonkun tulikivisen virran.