1. Ja Herran sana tapahtui minulle, sanoen:
2. Sinä ihmisen poika, saarnaa kansas lapsille ja sano heille: jos minä vetäisin
miekan maakunnan ylitse, ja maan kansa ottais yhden miehen huonommistansa ja
tekis sen vartiaksensa;
3. Ja hän näkis miekan tulevan maan ylitse, ja soittais vaskitorvea ja varais
kansaa;
4. Joka sitte soittamisen kajahduksen täydellisesti kuulee, ja ei tahdo itsiänsä
kavahtaa, ja miekka tulis ja ottais hänen pois; sen veri olkoon hänen päänsä
päällä.
5. Sillä hän kuuli soittamisen kajahduksen, ja ei kuitenkaan itsestänsä pitänyt
vaaria, sentähden olkoon hänen verensä hänen päällänsä. Mutta joka neuvoa tottelee,
hän pelastaa henkensä.
6. Mutta jos vartia näkis miekan tulevan, ja ei soittaisi vaskitorvea, eikä
kansa pitäisi vaaria, ja miekka tulis ja ottais jonkun pois: hän tosin otettaisiin
pois synteinsä tähden, mutta hänen verensä tahdon minä vartian kädestä vaatia.
7. Ja sinä ihmisen poika, minä olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi,
kuin sinä jotakin minun suustani kuulet, että sinun pitäis heitä minun puolestani
varaaman.
8. Kuin minä sanon jumalattomalle: sinä jumalatoin, sinun pitää totisesti kuoleman,
ja et sinä hänelle sitä sano, että jumalatoin ottais vaarin menostansa; niin
pitää jumalattoman syntinsä tähden kuoleman, mutta hänen verensä tahdon minä
sinun kädestäs vaatia.
9. Mutta jos sinä jumalatointa varoitat hänen tiestänsä, että hän siitä kääntyis,
ja hän ei palaja tiestänsä; niin pitää hänen syntinsä tähden kuoleman, ja sinä
olet pelastanut sielus.
10. Sentähden sinä, ihmisen poika, sano Israelin huoneelle: te lausutte näin,
sanoen: meidän pahatekomme ja rikoksemme makaavat meidän päällämme, että me
niiden alla hukumme, kuinka me taidamme elää?
11. Niin sano heille: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei minulle
kelpaa jumalattoman kuolema, mutta että jumalatoin kääntyis tiestänsä ja eläis.
Palatkaat, palatkaat teidän pahoista teistänne! ja miksi teidän pitäis kuoleman,
te Israelin huone?
12. Ja sinä, ihmisen poika, sano sinun kansas lapsille: sinä päivänä, jona hurskas
pahaa tekee, ei hänen vanhurskautensa pidä häntä auttaman; ja jumalattoman ei
pidä jumalattomuudessansa lankeeman sinä päivänä, kuin hän itsensä kääntää jumalattomuudestansa;
ja vanhurskas ei taida elää vanhurskautensa tähden sinä päivänä, jona hän syntiä
tekee.
13. Kuin minä hurskaalle sanon: hänen pitää totisesti elämän, ja hän luottaa
vangurskauteensa, ja tekee pahaa; niin ei pidä hänen vanhurskauttansa ensinkään
muistettaman, mutta hänen pitää kuoleman pahuudessansa, jonka hän tekee.
14. Ja kuin minä jumalattomalle sanon: sinun pitää totisesti kuoleman, ja hän
parantaa itsensä synnistänsä, ja tekee oikein ja hyvin,
15. Niin että jumalatoin pantin antaa jälleen, ja maksaa mitä hän on ryövännyt,
ja elämän sanan jälkeen elää, ettei hän pahaa tee; niin hän saa totisesti elää,
ja ei pidä kuoleman.
16. Kaikki hänen syntinsä, jotka hän tehnyt on, pitää unhotettaman; sillä hän
tekee, mikä hyvä ja oikia on, sentähden hän saa totisesti elää.
17. Ja sinun kansas lapset sanovat: ei Herra oikein tuomitse; ja kuitenkin heillä
on vääryys.
18. Sillä jos hurskas kääntää itsensä pois hurskaudestansa, ja tekee pahaa,
niin hän kuolee syystä sentähden.
19. Ja jos jumalatoin parantaa itsensä jumalattomasta menostansa, ja tekee oikein
ja hyvin, niin hän saa sentähden kaiketi elää.
20. Kuitenkin te sanotte: ei Herra oikein tuomitse; vaikka minä teille, te Israelin
huone, kullekin menonsa jälkeen tuomitsen.
21. Ja tapahtui toisena vuotena toistakymmentä meidän vankiudestamme, viidentenä
päivänä kymmennessä kuukaudessa, että minun tyköni tuli yksi paennut Jerusalemista,
ja sanoi: kaupunki lyötiin.
22. Ja Herran käsi oli minun päälläni ehtoona, ennenkuin se paennut tuli, ja
avasi minun suuni, siksi kuin hän tuli huomeneltain minun tyköni; ja niin hän
avasi minun suuni, etten minä taitanut enää vaiti olla.
23. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
24. Sinä ihmisen poika, tämän korven asuvaiset Israelin maalla sanovat näin:
Abraham oli ainoasti yksi mies, ja peri tämän maan; mutta meitä on paljo, niin
meillä on siis tämä maa sitä oikeammin.
25. Sano siis heille: näin sanoo Herra, Herra: te olette verta syönneet, ja
nostaneet teidän silmänne epäjumalain tykö, ja olette verta vuodattaneet, ja
te luulette, että te omistatte maan?
26. Te seisotte aina miekka kädessä ja teette kauhistuksia, ja toinen häpäisee
toisen emännän ja te luulette, että te omistatte maan?
27. Niin sano heille: näin sanoo Herra, Herra: niin totta kuin minä elän, niin
pitää kaikki, jotka korvessa asuvat, miekan kautta lankeeman, ja mitä kedolla
on, annan minä pedoille syötää, ja ne jotka linnoissa ja luolissa ovat, pitää
ruttoon kuoleman.
28. Sillä minä tahdon maan peräti hävittää, ja sen ylpeydelle ja voimalle lopun
tehdä, että Israelin vuoret pitää niin autioksi tuleman, ettei kenenkään pidä
vaeltaman siitä ohitse.
29. Ja heidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä olen maan peräti
hävittänyt kaikkein heidän kauhistustensa tähden, joita he tehneet ovat.
30. Ja sinä ihmisen poika, sinun kansas lapset puhuvat sinua vastaan siellä
ja täällä, seinillä ja ovien edessä, ja toinen sanoo toisellensa, kukin veljellensä,
sanoen: käykäämme kuulemaan, mitä Herra sanoo.
31. Ja he tulevat sinun tykös seurakuntaan, ja istuvat sinun edessäs niinkuin
minun kansani, ja kuulevat sinun sanas, mutta ei he tee ensinkään sen jälkeen;
he tekevät tosin ystävyyttä suullansa, mutta sydämellänsä he seuraavat ahneuttansa.
32. Ja katso, sinun täytyy olla heidän ilovirtensä, jota he mielellänsä laulavat
ja soittavat; niin he sinun sanas kyllä kuulevat, mutta ei he tee sen jälkeen.
33. Mutta kuin se tulee, joka tuleva on, katso, niin he saavat nähdä, että propheta
on heidän seassansa ollut.