1. Kymmenentenä vuotena, kymmenentenä päivänä toisessa kuussa
toistakymmentä, tapatui Herran sana minulle ja sanoi:
2. Sinä, ihmisen poika, aseta kasvos Pharaota, Egyptin kuningasta vastaan, ja
ennusta häntä ja koko Egyptin maakuntaa vastaan.
3. Saarnaa ja sano: näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon sinun kimppuus,
Pharao, sinä Egyptin kuningas, sinä suuri lohikärme, joka makaat keskellä virtoja,
ja sanot: virta on minun, minä olen sen minulleni tehnyt.
4. Mutta minä tahdon panna ongen sinun suuhus, ja tahdon ripustaa kalat sinun
virrassas sinun suomuksiis; ja tahdon vetää sinun ylös virroistas, ynnä kaikkein
kalain kanssa sinun virroissas, jotka sinun suomuksissas riippuvat.
5. Ja tahdon paiskata sinun korpeen, sinun ja kaikki sinun virtas kalat; sinun
pitää lankeeman kedolla, ja ei jälleen noudetuksi ja kootuksi tuleman; vaan
metsän pedoille ja taivaan linnuille ruaksi annan minä sinun.
6. Ka kaikki, jotka Egyptissä asuvat, pitää ymmärtämän, että minä olen Herra,
että he Israelin huoneelle ruokosauvana olivat.
7. Kuin he sinuun rupesivat, menit sinä rikki, ja viilsit koko heidän kylkensä;
kuin he nojasivat sinun päälles, murruit sinä, ja saatit heidän kupeensa horjumaan.
8. Sentähden sanoo Herra, Herra näin: katso, minä annan miekan tulla sinun päälles,
ja tahdon hävittää sinussa ihmiset ja eläimet.
9. Ja Egyptin maa pitää tuleman tyhjäksi ja autioksi, ja heidän pitää ymmärtämän,
että minä olen Herra, että hän sanoo: virta on minun, ja minä olen sen tehnyt.
10. Sentähden katso, minä tahdon sinun ja sinun virtas kimppuun, ja teen Egyptin
maan peräti tyhjäksi ja autioksi, Sevenan tornista Etiopian rajaan asti.
11. Ei sen lävitse pidä ihmisen eikä eläimen jalka käymän, eikä siinä asuttaman
neljässäkymmenessä ajastajassa.
12. Sillä minä hävitän Egyptin maan hävinneiden maiden keskellä, ja annan sen
kaupungit autioksi tulla hävitettyin kaupunkien keskellä neljäksikymmeneksi
ajastajaksi; ja tahdon hajoittaa Egyptiläiset pakanain sekaan, ja hajoittaa
heitä maakuntiin.
13. Sillä näin sanoo Herra, Herra: kuin neljäkymmentä ajastaikaa kuluvat, niin
minä taas kokoon Egyptiläiset niistä kansoista, joihinka he hajoitetut ovat.
14. Ja käännän Egyptin vankiuden, ja tuon heitä Patroksen maalle jälleen, jossa
heidän asuma-maansa on; ja se pitää oleman halpa valtakunta.
15. Sillä sen pitää oleman halvan muiden maakuntain suhteen, ja ei enään hallitseman
pakanoita; ja minä tahdon vähentää heitä niin, ettei heidän vallitseman pidä
pakanoita.
16. Ja Israelin huoneen ei pidä enään luottaman heihin, vaan muistaman syntiänsä,
koska he heidän päällensä katsovat, ja ymmärtävät, että minä olen Herra, Herra.
17. Ja se tapahtui seitsemäntenä vuotena kolmattakymmentä, ensimäisenä päivänä
ensimäisessä kuussa, että Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
18. Sinä, ihmisen poika, Nebukadnetsar, Babelin kuningas on vienyt sotajoukkonsa
suurella vaivalla Tyron eteen; niin että koko pää on paljas, ja kaikki olkapäät
kuluneet, ja hänen vaivansa, jonka hän on nähnyt Tyroa vastaan, on vielä hänelle
ja hänen sotajoukollensa maksamatta.
19. Sentähden sanoo Herra, Herra näin: katso, minä annan Nebukadnetsarille,
Babelin kuninkaalle Egyptin maan, että hänen pitää ottaman pois kaikki hänen
tavaransa, ja peräti ryöstämän ja ryöväämän hänen saaliinsa, että hän antais
sotajoukollensa palkan.
20. Hänen työstänsä, jonka hän siinä tehnyt on, annan minä hänelle Egyptin maan;
sillä he ovat sen minulle tehneet, sanoo Herra, Herra.
21. Silloin minä annan Israelin huoneen sarven kasvaa, ja tahdon avata sinun
suus heidän seassansa; että heidän ymmärtämän pitää, että minä Herra olen.