1. Ja Moses meni ja puhui nämät sanat koko Israelin kanssa,
2. Ja sanoi heille: minä olen tänäpänä sadan ja kahdenkymmenen ajastaikainen,
en minä voi enää käydä ulos ja sisälle; siihen on Herra myös sanonut minulle:
ei sinun pidä menemän tämän Jordanin ylitse.
3. Herra sinun Jumalas käy itse sinun edelläs, hän itse hukuttaa nämät pakanat
sinun edestäs, niin että sinä omistat heitä. Josua käy sinun edelläs sen ylitse,
niinkuin Herra on sanonut.
4. Ja Herra tekee heille, niinkuin hän teki Sihonille ja Ogille Amorilaisten
kuninkaille ja heidän maallensa, jotka hän on hukuttanut.
5. Koska Herra antaa heidät teidän käteenne, niin tehkäät heidän kanssansa kaikkein
käskyin jälkeen, jotka minä teille olen käskenyt.
6. Olkaat vahvat ja hyvässä turvassa, älkäät peljästykö ja kauhistuko heidän
edessänsä; sillä Herra sinun Jumalas itse vaeltaa sinun kanssas; ei hän jätä
sinua, eikä hylkää sinua.
7. Ja Moses kutsui Josuan, ja sanoi hänelle koko Israelin silmäin edessä: ole
vahva ja hyvässä turvassa, sillä sinä johdatat tämän kansan siihen maahan, jonka
Herra heidän isillensä vannonut on heille antaaksensa, ja sinä jaat tämän heille
perimiseksi heidän keskellänsä.
8. Mutta Herra, joka itse käy sinun edelläs, on sinun kanssas; ei hän jätä sinua,
eikä myös hylkää sinua: älä pelkää, älä myös hämmästy.
9. Ja Moses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, Levin pojille, jotka
kantoivat Herran liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille.
10. Ja Moses käski heille ja sanoi: aina joka seitsemän vuoden perästä, kun
vapaa vuosi alkaa, lehtimajan juhlana,
11. Kuin koko Israel tulee osoittamaan itsensä Herran sinun Jumalas eteen, siihen
paikkaan, minkä hän valitsee, pitää sinun kuuluttaman tämän lain koko Israelin
edessä heidän korvainsa kuullen.
12. Kokoo kansa sekä miehet että vaimot, lapset ja muukalaiset, jotka sinun
porteissas ovat, kuulemaan ja oppimaan ja pelkäämään Herraa teidän Jumalaanne,
pitämään ja tekemään kaikki tämän lain sanat.
13. Ja että heidän lapsensa, jotka ei sitä tiedä, kuulisivat myös ja oppisivat
pelkäämään Herraa teidän Jumalaanne kaikkena teidän elinaikananne, kuin te elätte
siinä maassa, johon te menette Jordanin ylitse sitä omistamaan.
14. Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, sinun aikas, jona sinä kuolet, on juuri
läsnä; kutsu Josua, ja seisokaat seurakunnan majassa, että minä antaisin hänelle
käskyn. Ja Moses meni Josuan kanssa, ja he seisoivat seurakunnan majassa.
15. Ja Herra ilmestyi majassa, pilven patsaassa, ja pilven patsas seisoi majan
ovella.
16. Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, sinun pitää lepäämän isäis kanssa; ja
tämä kansa nousee ja juoksee huoruuteen maan epäjumalain jälkeen, kuhun he menevät,
hylkäävät minun, ja rikkovat sen liiton, jonka minä tein heidän kanssansa.
17. Niin minun vihani silloin julmistuu heidän päällensä, ja minä hylkään heitä
ja peitän kasvoni heidä edestänsä, että he hukutetaan, ja paljo pahuutta ja
ahdistusta käy heidän päällensä; ja he sanovat sinä päivänä: eikö nämät pahuudet
ole tapahtuneet minulle, ettei minun Jumalani ole minun kanssani?
18. Mutta minä peräti peitän kasvoni kasvoni sillä ajalla, kaiken sen pahuuden
tähden, jonka he tehneet ovat, että he ovat itsensä kääntäneet muiden jumalain
tykö.
19. Niin kirjoittakaat nyt teillenne tämä virsi, ja opettakaat se Israelin lapsille,
asettakaat se heidän suuhunsa, että tämä virsi olis minulle todistajaksi Israelin
lapsia vastaan.
20. Sillä minä johdata heidät siihen maahan, jonka minä vannoin heidän isillensä,
joka rieskaa ja hunajaa vuotaa. Ja kuin he syövät ja tulevat ravituiksi ja lihavaksi,
kääntävät he teitänsä muiden jumalain tykö, ja palvelevat niitä, ja pilkkaavat
minua ja rikkovat minun liittoni.
21. Ja kuin suuri pahuus ja ahdistus käsittää heidät, niin tämä virsi vastaa
heitä todistukseksi, sillä ei sitä pidä unhotettaman heidän siemenensä suussa;
sillä minä tiedän heidän ajatuksensa, joita he tänäpänä ajattelevat, ennen kuin
minä johdatan heitä siihen maahan, josta minä vannonut olen.
22. Ja Moses kirjoitti tämän virren sinä päivänä, ja opetti sen Israelin lapsille.
23. Ja käski Josualle Nunin pojalle, ja sanoi: ole vahva ja urhoollinen, sillä
sinä johdatat Israelin lapset siihen maahan, josta minä vannoin heille: ja minä
olen sinun kanssas.
24. Kuin Moses oli nämät lain sanat kirjoittanut kirjaan, ja ne lopettanut,
25. Käski hän Leviläisille, jotka Herran liitonarkkia kantoivat, sanoen:
26. Ottakaat tämä lakikirja ja laskekaat Herran teidän Jumalanne liitonarkin
sivulle, että se olis siinä todistukseksi sinua vastaan.
27. Sillä minä tunnen sinun tottelemattomuutes ja niskuruutes: katso, tänäpänä
minun vielä eläissäni teidän kanssanne, olette te tottelemattomat Herraa vastaan,
kuinka paljo enemmin minun kuolemani jälkeen?
28. Niin kootkaat minun eteeni kaikki vanhimmat teidän sukukunnissanne ja teidän
esimiehenne, että minä puhuisin nämät sanat heidän korvainsa kuullen ja ottaisin
taivaan ja maan todistajaksi heitä vastaan.
29. Sillä minä tiedän, että te minun kuolemani jälkeen peräti turmellaan, ja
poikkeette siltä tieltä, jonka minä teille käskenyt olen; niin teille tapahtuu
onnettomuus viimeisillä ajoilla, että teitte pahaa Herran silmäin edessä ja
vihoititte hänen teidän kättenne töiden kautta.
30. Niin Moses puhui koko Israelin seurakunnan kuullen tämän veisun sanat hamaan
loppuun asti.