Nämät ovat ne sanat, mitkä Moses puhui koko Israelille, tällä
puolella Jordania korvessa, sillä kedolla Punaisen meren kohdalla, Paranin,ja
Tophelin, ja Labanin, ja Hatserotin ja Disahabin vaiheella,
2. Yksitoistakymmentä päiväkuntaa Horebista, sitä tietä Seirin vuoren kautta
niin KadesBarneaan asti.
3. Ja tapahtui neljäntenäkymmenentenä vuonna, ensimäisenä päivänä, ensimäisellä
kuukaudella toistakymmentä, että Moses puhui Israelin lapsille kaikki, mitä
Herra hänen käski heille puhua.
4. Sittekuin hän oli lyönyt Sihonin Amorilaisten kuninkaan, joka Hesbonissa
asui, niin myös Ogin, Basanin kuninkaan, joka Astarotissa Edreissä asui,
5. Tällä puolella Jordania, Moabin maalla, rupesi Moses selittämään tätä lakia
ja sanoi:
6. Herra meidän Jumalamme puhui meille Horebissa, sanoen: te olette jo kyllä
kauvan olleet tällä vuorella;
7. Kääntäkäät teitänne ja menkäät matkaan Amorilaisten vuorelle, ja kaikkein
heidän läsnä asuvaistensa tykö, kedoilla, vuorella ja laaksossa, etelämaalle,
ja meren satamissa, Kanaanin maalle ja Libanoniin, hamaan suuren Phratin virran
tykö.
8. Katso, minä annoin teille maan, joka on teidän edessänne: menkäät ja omistakaat
se maa, niinkuin Herra teidän isillenne Abrahamille, Isaakille ja Jakobille
vannoi, antaaksensa sen heille ja heidän siemenellensä heidän jälkeensä.
9. Ja minä puhuin teille silloin, sanoen: en minä voi yksinäni kantaa teitä.
10. Sillä Herra teidän Jumalanne on lisännyt teitä, niin että te tänäpänä olette
niin monta, kuin tähdet taivaassa.
11. Herra teidän isäinne Jumala lisätköön teitä vielä monta tuhatta kertaa enempi,
ja siunatkoon teitä, niinkuin hän teille sanonut on.
12. Kuinka minä yksinäni voin kantaa senkaltaisen vaivan, kuorman ja riidan
teiltä?
13. Valitkaat teistänne toimelliset ja ymmärtäväiset miehet, jotka teidän suvustanne
tunnetut ovat, ja minä asetan heitä teidän päämiehiksenne.
14. Niin te vastasitte minua, sanoen: se on hyvä asia, josta puhut tehdäkses.
15. Niin minä otin ylimmäiset teidän suvuistanne, toimmelliset ja tunnetut miehet,
ja asetin teille päämiehiksi, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päälle,
ja esimiehiksi sukukunnissanne.
16. Ja minä käskin tuomareille silloin, sanoen: kuulkaat teiden veljiänne, ja
tuomitkaat oikein jokaisen miehen ja hänen veljensä vaiheella, ja hänen muukalaisensa
vaiheella.
17. Ei teidän pidä katsoman kenenkään muotoa tuomiossa, vaan kuulkaat niin pientä,
kuin suurtakin: älkäät peljätkö kenenkään muotoa; sillä tuomio on Jumalan: vaan
se asia, mikä teille on raskas, antakaat tulla minun eteeni, kuullakseni sitä.
18. Ja minä käskin teitä siihen aikaan kaikista, mitä teidän tekemän piti.
19. Niin me läksimme Horebista, ja vaelsimme kaiken sen suuren ja hirmuisen
korven lävitse, jonka te nähneet olette Amorilaisten vuoren tiellä, niinkuin
Herra meidän Jumalamme meille käski. Ja tulimme KadesBarneaan.
20. Niin sanoin minä teille: te olette tulleet Amorilaisten vuoreen asti, jonka
Herra meidän Jumalamme antaa meille.
21. Katso sitä maata sinun edessäs, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antanut
on, mene, ja omista se niinkuin Herra sinun isäis Jumala sinulle sanonut on:
älä pelkää, älä myös hämmästy.
22. Ja te tulitte kaikki minun tyköni, ja sanoitte: lähettäkäämme miehet meidän
edellämme vakoomaan maata, ja meille asiaa ilmoittamaan, ja tietä, jota meidän
sinne menemän pitää, ja kaupungeita, joihin meidän tuleman pitää.
23. Ja se asia kelpasi minulle: niin otin minä kaksitoistakymmentä miestä teidän
seastanne, jokaisesta sukukunnasta yhden.
24. Ne menivät matkaansa, ja astuivat vuorelle, ja tulivat Eskolin ojaan asti,
ja vakosivat sen.
25. Ja ottivat maan hedelmästä myötänsä ja toivat meille, ja ilmoittivat meille
asian, ja sanoivat: maa on hyvä, jonka Herra meidän Jumalamme meille antaa.
26. Mutta ette tahtoneet mennä sinne, vaan olitte vastahakoiset Herran teidän
Jumalanne sanalle,
27. Ja napisitte majoissanne ja sanoitte: Herra on meille vihainen, ja on tuonut
meitä ulos Egyptin maalta, antaaksensa meitä Amorilaisten käsiin, hukutettaa.
28. Kuhunka me menemme? Meidän veljemme ovat peljättäneet meidän sydämemme,
sanoen: se kansa on suurempi ja pitempi meitä, ja ne kaupungit ovat suuret ja
varustetut taivaasen asti: olemme myös nähneet siellä Enakin pojat.
29. Ja minä sanoin teille: älkäät hämmästykö, älkäät myös peljästykö heitä;
30. Sillä Herra teidän Jumalanne käy teidän edellänne, ja sotii teidän edestänne,
niin kuin hän myös tehnyt on Egyptissä teille teidän silmäinne edessä,
31. Ja korvessa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra sinun Jumalas on sinun
kantanut, niinkuin mies kantaa poikansa, kaikella sillä tiellä, jota te vaeltaneet
olette, siihenasti kuin te tälle paikalle tulitte.
32. Vaan ette siitä lukua pitäneet, uskoa Herran teidän Jumalanne päälle,
33. Joka kävi tiellä teidän edellänne, tiedustamaan leirin paikkaa, yöllä tulessa,
osoittaen teille tietä jota te kävitte, ja päivällä pilvessä.
34. Koska Herra kuuli teidän huutonne, vihastui hän ja vannoi, sanoen:
35. Ei yksikään tästä pahasta sukukunnasta pidä näkemän sitä hyvää maata, jonka
minä olen vannonut, antaakseni teidän isillänne,
36. Paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, hän näkee sen, hänelle minä annan sen maan,
jonka päälle hän astunut on, ja myös hänen lapsillensa, että hän uskollisesti
seurasi Herraa.
37. Ja Herra vihastui myös minulle teidän tähtenne, et sinäkään sinne tule;
38. Vaan Josua Nunin poika, sinun palvelias, hän tulee sinne: vahvista häntä;
sillä hänen pitää asettaman Israelin perimykseensä.
39. Ja teidän lapsenne, jotka te sanoitte saaliiksi tulevan, ja teidän poikanne,
jotka ei tänäpänä tiedä hyvää eli pahaa, he tulevat sinne, ja minä annan sen
heille, ja heidän pitää sen omistaman.
40. Vaan palatkaat te ja menkäät korpeen, Punaisen meren tietä.
41. Niin te vastasitte ja sanoitte minulle: me olemme rikkoneet Herraa vastaan:
me menemme ja sodimme, niinkuin Herra meidän Jumalamme meille käskenyt on. Kuin
te siis valmiit olitte, jokainen sota-aseinensa, ja ynseydessä menitte vuorelle,
42. Sanoi Herra minulle: sano heille: ei teidän pidä sinne menemän, eikä myös
sotiman, sillä en minä ole teidän kanssanne, ettette lyötäisi teidän vihollistenne
edessä.
43. Koska minä näin teille sanoin, niin ette kuulleet minua, vaan olitte Herran
sanalle vastahakoiset, ja olitte röyhkeät menemään vuorelle.
44. Niin läksivät Amorilaiset, jotka vuorella asuivat, teitä vastaan, ja ajoivat
teitä takaa niinkuin kimalaiset tekevät, ja löivät teitä maahan Seirissä Hormaan
asti.
45. Kuin te sieltä palasitte ja itkitte Herran edessä, niin ei Herra tahtonut
kuulla teidän ääntänne, eikä korviinsa ottanut.
46. Niin olette te olleet Kadeksessa kauvan aikaa, niiden päiväin luvun jälkeen,
kuin te viivyitte siellä (odottain vakoojia).