1. Ja koska Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etelän
puolessa, kuuli Israelin tulleeksi vakoojain tien kautta, soti hän Israelia
vastaan ja vei heistä monikahtoja vangiksi.
2. Niin lupasi Israel Herralle lupauksen ja sanoi: jos sinä annat tämän kansan
minun käteni alle, niin minä kiroon heidän kaupunkinsa.
3. Ja Herra kuuli Israelin rukouksen: ja antoi heille Kanaanealaiset, ja he
kirosivat heitä ja heidän kaupungeitansa. Ja kutsui sen paikan Horma.
4. Sitte menivät he pois Horin vuoren tyköä, Punaisen meren tietä, vaeltamaan
Edomilaisten maata ympäri. Ja kansa suuttui matkasta.
5. Ja kansa puhui Jumalaa ja Mosesta vastaan: miksi sinä toit meitä Egyptistä
korpeen kuolemaan? Sillä ei tässä ole leipää eikä vettä, ja meidän sielumme
suuttuu tähän huonoon ruokaan.
6. Niin Herra lähetti kansan sekaan tuliset kärmeet, jotka kansaa purivat, niin
että paljo kansaa Israelista kuoli.
7. Niin tuli kansa Moseksen tykö, ja sanoivat: me teimme syntiä, puhuen Herraa
ja sinua vastaan. Rukoile Herraa nämät kärmeet meidän seastamme ottamaan pois:
ja Moses rukoili kansan edestä.
8. Niin sanoi Herra Mosekselle: tee sinulles tulinen kärme, ja nosta se merkiksi
ylös: ja tapahtuu, että se joka purtu on, kuin hän katsoo sen päälle, niin hän
elää.
9. Ja Moses teki vaskikärmeen, ja nosti sen merkiksi ylös: ja tapahtui, että
jos joku kärmeeltä purtiin, ja katsahti vaskikärmeen päälle, niin hän jäi elämään.
10. Ja Israelin lapset läksivät, ja sioittivat heitänsä Obotiin.
11. Ja läksivät Obotista, ja sioittivat itsensä Abarimin mäen tykö, siihen korpeen,
joka Moabin kohdalla on, auringon nousemiseen päin.
12. Sieltä läksivät he, ja sioittivat heitänsä Saredin ojan tykö.
13. Niin he sieltä menivät ulos, ja sioittivat heitänsä tälle puolen Arnonia,
joka korvessa on, ja tulee Amorilaisten maan ääristä; sillä Arnon on Moabin
ja Amorin välillä.
14. Siitä sanotaan Herran sotain kirjassa: Vaheb Suphassa * , ja Arnonin ojat.
15. Ja sen ojan juoksu, joka poikkee Arin asumiseen, ja ulottuu Moabin rajaan.
16. Ja sieltä läksivät he Beraan * , se on se kaivo, josta Herra sanoi Mosekselle:
kokoa kansa, ja minä annan heille vettä.
17. Silloin veisasi Israel tämän virren: Nouse, kaivo, veisatkaat hänestä toinen
toisellenne.
18. Tämä on se kaivo, jonka päämiehet kaivoivat, kansan johdattajat kaivoivat,
lain opettajan kautta sauvallansa. Tästä korvesta matkustivat he Mattanaan.
19. Ja Mattanasta niin Nahalieliin, Ja Nahalielistä niin Bamotiin,
20. Ja Bamotista siihen laaksoon, joka on Moabin kedolla, Pisgan kukkulaa kohden,
joka katsahtaa korpeen päin.
21. Ja Israel lähetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan tykö, ja
käski sanoa hänelle:
22. Salli minun vaeltaa maakuntas lävitse: emme poikkee peltoihin, emmekä viinamäkiin,
emmekä juo vettä kaivosta; maantietä myöten me vaellamme, siihenasti kuin me
tulemme sinun maas ääristä ulos.
23. Mutta Sihon ei sallinut Israelin vaeltaa maakuntansa lävitse, vaan Sihon
kokosi kaiken väkensä, ja meni Israelia vastaan korpeen, ja tuli Jaksaan, ja
soti Israelia vastaan.
24. Mutta Israel löi hänen miekan terällä, ja omisti hänen maansa Arnonista
Jabbokiin asti, ja vielä Ammonin lapsiin saakka; sillä Ammonin maan ääret olivat
vahvat.
25. Ja näin Israel sai kaikki nämät kaupungit, ja Israel asui kaikissa Amorilaisten
kaupungeissa, Hesbonissa ja kaikissa sen tyttärissä.
26. Sillä Hesbonin kaupunki oli Sihonin Amorilaisten kuninkaan oma, ja hän soti
ennen Moabilaisten kuninkaan kanssa, ja otti häneltä kaiken hänen maansa Arnoniin
asti.
27. Siitä sananlaskussa sanotaan: tulkaat Hesboniin: rakennettakoon ja valmistettakoon
Sihonin kaupunki;
28. Sillä tuli on käynyt Hesbonista ulos, ja liekki Sihonin kaupungista: se
on kuluttanut Moabin Arin, ja Arnonin korkeuden asuvaiset.
29. Voi sinuas Moab! sinä Kamosin kansa olet hukkunut! Hän saatti poikansa pakolaiseksi
ja hänen tyttärensä vangiksi, Sihonille Amorilaisten kuninkaalle.
30. Me olemme heitä ampuneet, Hesbon on kukistettu Diboniin asti: me hävitimme
heitä hamaan Nophaan, joka Medebaan ulottuu.
31. Ja niin Israel asui Amorilaisten maakunnassa.
32. Sitte lähetti Moses vakoomaan Jaeseria, ja he voittivat sen tyttärinensä,
ja omistivat ne Amorilaiset, jotka siinä asuivat.
33. Ja he palasivat ja menivät ylöspäin tietä Basaniin. Niin Og, Basanin kuningas,
meni heitä vastaan, hän ja kaikki hänen väkensä, sotimaan Edreissä.
34. Ja Herra sanoi Mosekselle: älä pelkää häntä, sillä minä annoin hänen sinun
käsiis, sekä kaiken hänen väkensä, että hänen maansa: ja sinun pitää tekemän
hänelle niinkuin sinä Sihonille Amorilaisten kuninkaalle teit, joka Hesbonissa
asui.
35. Ja he löivät hänen ja hänen poikansa ja hänen väkensä, siihenasti ettei
yksikään elämään jäänyt, ja he valloittivat hänen maansa.