1. Josia oli kahdeksan ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi,
ja hallitsi yhden ajastajan neljättäkymmentä Jerusalemissa; hänen äitinsä nimi
oli Jedida Adajan tytär Botskatista.
2. Ja hän teki sitä, mikä Herran edessä oli kelvollinen, ja vaelsi kaikella
isänsä Davidin tiellä, ja ei poikennut oikialle eli vasemmalle puolelle.
3. Mutta kuningas Josian kahdeksantena vuonna toistakymmentä, lähetti kuningas
Saphanin Atsalian pojan Mesullamin pojan, kirjoittajansa, Herran huoneesen,
sanoen:
4. Mene ylimmäisen papin Hilkian tykö, ja anna hänen lukea se raha, mikä Herran
huoneesen tuotu on, jonka ovenvartiat kansalta koonneet ovat,
5. Että ne annettaisiin teettäjille, jotka Herran huoneesen asetetut ovat, ja
he antaisivat työväelle, jotka työtä tekevät Herran huoneessa ja parantavat
mitä Herran huoneessa rauvennut on,
6. Sepille, rakentajille, muuraajille ja niille, jotka hirsiä ja vuoltuja kiviä
ostaman pitää, huoneen parannukseksi;
7. Vaan ei kuitenkaan yhtään lukua pidä heiltä vaadittaman niistä rahoista,
jotka heidän käsiinsä ovat annetut; vaan heidän pitää uskollisesti niitä toimittaman.
8. Ja ylimmäinen pappi Hilkia sanoi Saphanille kirjoittajalle: minä löysin lakikirjan
Herran huoneesta; ja Hilkia antoi kirjan Saphanille, ja hän luki sen.
9. Ja Saphan kirjoittaja tuli kuninkaan tykö, ja ilmoitti kuninkaalle asian
ja sanoi: sinun palvelias ovat koonneet ne rahat, jotka Herran huoneessa löydetyt
ovat, ja ovat ne jakaneet työväelle, jotka asetetut ovat Herran huoneesen.
10. Ja Saphan kirjoittaja ilmoitti kuninkaalle ja sanoi: Hilkia pappi antoi
minulle kirjan; ja Saphan luki sen kuninkaan edessä.
11. Kuin kuningas kuuli lakikirjan sanat, repäisi hän vaatteensa.
12. Ja kuningas käski pappi Hilkiaa, ja Ahikamia Saphanin poikaa, ja Aboria
Mikajan poijaa, ja Saphania kirjoittajaa, ja Asajaa kuninkaan palveliaa, sanoen:
13. Menkäät ja kysykäät Herralta minun puolestani, kansan ja koko Juudan puolesta,
tämän kirjan sanoista, joka löydetty on; sillä se on suuri Herran viha, joka
meidän päällemme syttynyt on, ettei meidän isämme ole kuuliaiset olleet tämän
kirjan sanoille, että he olisivat tehneet niitä kaikkia, mitkä siinä meille
kirjoitetut olivat.
14. Niin meni pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Saphan ja Asaja naisprophetan Huldan
tykö, Sallumin Tikuan pojan emännän, Harhamin pojan, vaatetten vartian (ja hän
asui Jerusalemissa toisella puolella); ja he puhuivat hänelle.
15. Mutta hän sanoi heille: näin sanoo Herra Israelin Jumala: sanokaat sille
miehelle, joka teidät minun tyköni lähettänyt on:
16. Näin sanoo Herra: katso, minä saatan onnettomuuden tähän siaan ja hänen
asuvaisillensa, kaikki lain sanat, jotka Juudan kuningas lukenut on:
17. Että he ovat luopuneet minusta ja suitsuttaneet vieraille jumalille, vihoittain
minua kaikilla kättensä töillä, sentähden syttyy minun vihani tätä siaa vastaan,
ja ei pidä sammutettaman.
18. Mutta Juudan kuninkaalle, joka teidät lähettänyt on kysymään Herralta, pitää
teidän näin sanoman: näin sanoo Herra Israelin Jumala niistä sanoista, joita
sinä kuullut olet:
19. Että sinun sydämes on pehminnyt ja olet sinus nöyryyttänyt Herran edessä,
koskas kuulit, mitä minä sanoin tätä siaa ja hänen asuvaisiansa vastaan, että
heidän pitää tuleman hävitetyksi ja kiroukseksi, ja olet repinyt vaattees, ja
olet itkenyt minun edessäni: niin olen minä myös kuullut sen, sanoo Herra.
20. Sentähden, katso, kokoon minä sinua isäis tykö, ettäs kootaan rauhassa hautaas,
ettei sinun silmäs näkisi kaikkea sitä onnettomuutta, jonka minä tälle sialle
saatan. Ja he sanoivat sen kuninkaalle jälleen.