1. Seitsemäntenä Jehun vuotena tuli Joas kuninkaaksi, ja hallitsi
neljäkymmentä ajastaikaa Jerusalemissa. Hänen äitinsä nimi oli Ziba Bersabasta.
2. Ja Joas teki sitä, mikä oikia oli ja Herralle hyvin kelpasi, niinkauvan kuin
pappi Jojada opetti häntä;
3. Paitsi ettei hän pannut pois korkeuksia; sillä kansa uhrasi ja teki suitsutusta
vielä korkeuksilla.
4. Ja Joas sanoi papeille: kaikki pyhitetyt rahat, jotka tuodaan Herran huoneesen,
nimittäin raha jokaiselta ohitsekäyvältä, raha minkä kukin antaa veroksi hengeltänsä,
ja kaikki raha, minkä itsekukin uhraa vapaasta sydämestä, ne kannettakaan Herran
huoneesen.
5. Ottakaan papit sen itsellensä kukin tuttavaltansa; sillä pitää heidän parantaman
sen, mikä rauvennut on Herran huoneessa, kussa ikänä he löytävät olevan rauvenneen.
6. Mutta kolmaanteenkolmattakymmentä kuningas Joaksen vuoteen ei olleet papit
parantaneet sitä, mikä Herran huoneessa rauvennut oli.
7. Niin kutsui kuningas Joas papin Jojadan ja muut papit ja sanoi heille: miksi
ette paranna sitä, mikä huoneessa rauvennut on? Niin ei pidä nyt teidän ottaman
niitä rahoja tykönne kukin tuttavaltansa; mutta antakaat siihen, mikä rauvennut
on huoneessa.
8. Ja papit mielistyivät, ettei heidän pitänyt ottaman rahaa kansalta eikä parantaman
sitä, mikä rauvennut oli huoneessa.
9. Niin pappi Jojada otti arkun ja lävisti läven kanteen ja pani sen oikialle
puolelle alttaria, josta käydään Herran huoneesen sisälle. Ja papit, jotka vartioitsivat
ovea, panivat sinne kaikki ne rahat, jotka tuotiin Herran huoneesen.
10. Kuin he näkivät paljon rahaa olevan arkussa, tuli kuninkaan kirjoittaja
ja ylimmäinen pappi ylös, ja sitoivat rahan yhteen, joka Herran huoneesta löyttiin,
sitte kuin he olivat sen lukeneet.
11. Ja he antoivat valmiin rahan teettäjille, jotka olivat asetetut Herran huoneesen;
ja he antoivat ne puusepille, jotka rakensivat ja työtä tekivät Herran huoneessa,
12. Ja muuraajille, ja kivenhakkaajille, ja niille, jotka hirsiä ja vuoltuja
kiviä ostivat, parantaaksensa mitä rauvennut oli Herran huoneessa ja kaikkiin,
mitkä he huoneessa löysivät parannusta tarvitsevan.
13. Ei kuitenkaan tehty hopiamaljoja, psaltareita, viskaimia, torvia, taikka
jotakin kultaista eli hopiaista astiaa Herran huoneesen niistä rahoista, jotka
Herran huoneesen tuodut olivat.
14. Mutta ne annettiin työväelle, että he niillä parantaisivat Herran huoneen.
15. Ja ne miehet ei tarvinneet lukua tehdä, joiden käsiin raha annettiin, työväelle
annettaa; vaan he toimittivat sen uskollisesti.
16. Mutta rikosuhrin ja syntiuhrin rahoja ei tuotu Herran huoneesen; sillä ne
olivat pappein.
17. Silloin matkusti Hasael Syrian kuningas ja soti Gatia vastaan, ja voitti
sen. Ja Hasael käänsi itsensä menemään ylös Jerusalemiin.
18. Niin otti Joas Juudan kuningas kaikki pyhitetyt, jotka hänen esivanhempansa
Josaphat, Joram ja Ahasia Juudan kuninkaat olivat pyhittäneet, ja ne mitkä hän
itse pyhittänyt oli, niin myös kaiken kullan, joka löyttiin Herran huoneen tavaroista
ja kuninkaan huoneesta, ja lähetti Hasaelille Syrian kuninkaalle; sitte hän
meni Jerusalemista pois.
19. Mitä enempi on Joaksesta sanomista, ja kaikista, mitä hän tehnyt on: eikö
ne ole kirjoitetut Juudan kuningasten aikakirjassa?
20. Ja hänen palveliansa nousivat ja tekivät liiton, ja löivät Joaksen kuoliaaksi
Millon huoneessa, josta mennään alas Sillaan:
21. Nimittäin Josabar Simeatin poika ja Josabad Somerin poika, hänen palveliansa,
löivät hänen kuoliaaksi. Ja hän haudattiin isäinsä kanssa Davidin kaupunkiin.
Ja Amatsia hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen siaansa.