1. Mutta Jakob meni tietänsä myöten, ja Jumalan enkelit tulivat
häntä vastaan.
2. Ja koska hän näki heidät, sanoi hän: Nämä ovat Jumalan sotajoukko. Ja hän
kutsui sen paikan Mahanaim.
3. Niin Jakob lähetti sanansaattajat edellänsä veljensä Esaun tykö, Seirin maakuntaan,
Edomin maalle.
4. Ja käski heitä, sanoen: sanokaat näin minun herralleni Esaulle: näin sanoo
sinun palvelias Jakob: minä olen ollut muukalainen Labanin tykönä, ja viipynyt
tähän asti.
5. Ja minulla on karjaa ja aaseja, lampaita, palvelioita ja piikoja: ja lähetin
ilmoittamaan minun herralleni, löytääkseni armoa sinun edessäs.
6. Sanansaattajat palasivat Jakobin tykö, sanoen: me tulimme Esaun sinun veljes
tykö; ja hän tulee sinua vastaan, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa.
7. Niin peljästyi Jakob kovin, ja ahdistus tuli hänen päällensä: ja jakoi väen,
joka oli hänen kanssansa, ja lampaat, ja karjan ja kamelit kahteen joukkoon.
8. Ja sanoi: jos Esau tulee yhden joukon päälle, ja lyö sen; niin jäänyt joukko
pääsee.
9. Ja Jakob sanoi: minun isäni Abrahamin Jumala, ja minun isäni Isaakin Jumala,
Herra joka sanoit minulle: palaja maalles ja sukuis tykö, ja minä teen sinulle
hyvää.
10. Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen,
jonka sinä teit palvelialles. Sillä koska minä tämän Jordanin ylitse menin,
ei minulla muuta ollut kuin minun sauvani; mutta nyt minulla on kaksi joukkoa.
11. Pelasta siis nyt minua minun veljeni Esaun käsistä: sillä minä pekään hänen
tulevan ja lyövän minun, ja äidin lapsinensa.
12. Sinä olet kumminkin sanonut: minä teen kaiketi sinulle hyvää; ja lisään
sinun siemenes niinkuin sannan meressä, joka paljouden tähden ei luettaa taideta.
13. Ja hän yötyi sinne, ja otti niistä, kuin olivat käsillä, lahjoja lähettääksensä
veljellensä Esaulle:
14. Kaksisataa vuohta, ja kaksikymmentä kaurista: kaksisataa lammasta ja kaksikymmentä
jäärää:
15. Imettäviä kameleja varsoinensa kolmekymmentä: neljäkymmentä lehmää ja kymmenen
härkää, kaksikymmentä aasia ja kymmenen varsaa.
16. Ja antoi ne palvelioittensa käsiin, itsekunkin lauman erinänsä; ja sanoi
palvelioillensa: menkäät minun edelläni, ja pitäkäät väli jokaisen lauman vaiheella.
17. Ja käski ensimäiselle, sanoen: Koska minun veljeni Esau kohtaa sinun, ja
kysyy sinulta, kenenkäs olet, ja kuhunkas menet? ja kenenkä nämät ovat, joitas
ajat edelläs?
18. Niin sano: nämät ovat sinun palvelias Jakobin lahjat, lähetetyt minun herralleni
Esaulle: ja katso, hän tulee myös itse meidän jälissämme.
19. Niin käski hän myös toiselle ja kolmannelle, ja kaikille niille, jotka kävivät
lauman jälissä, sanoen: tämän minun sanani jälkeen puhukaat Esaulle, koska te
hänen löydätte.
20. Ja sanokaat myös: katso, sinun palvelias Jakob on myös meidän jälissämme;
sillä hän ajatteli: minä lepytän hänen lahjoilla, jotka minun edelläni menevät;
sitte tahdon minä nähdä hänen kasvonsa, mitämaks, hän ottaa vastaan minun ystävällisesti.
21. Niin lahjat menivät hänen edellänsä; mutta hän oli itse siinä yötä joukkoinensa.
22. Ja nousi yöllä ja otti kaksi emäntäänsä, ja ne kaksi piikaansa, ja yksitoistakymmentä
lastansa: ja meni ylitse Jabbokin luotuspaikkaan.
23. Ja otti ne ja vei heidät virran ylitse: ja vei myös ylitse kaikki, mitä
hänellä oli.
24. Mutta Jakob jäi sille puolelle yksinänsä. Silloin paineli yksi mies hänen
kanssansa, siihenasti kuin aamurusko nousi.
25. Ja kuin hän näki, ettei hän voittanut häntä, rupesi hän hänen reiteensä,
niin että Jakobin reisiluu horjahtui painellessa hänen kanssansa.
26. Ja hän sanoi: päästä minua, sillä aamurusko nousee. Mutta hän vastasi: en
minä päästä sinua, jolles siunaa minua.
27. Ja hän sanoi hänelle: mikä sinun nimes on? hän vastasi: Jakob.
28. Ja hän sanoi: ei sinua sillen pidä kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl: sillä
sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja olet voittanut.
29. Ja Jakob kysyi häneltä, ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hän sanoi:
miksis minun nimeäni kysyt? Ja hän siunasi häntä siinä paikassa.
30. Ja Jakob kutsui sen paikan Pniel: sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvosta
kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu.
31. Ja aurinko nousi, koska hän Pnielin ohitse kävi, ja hän ontui reidestänsä.
32. Sentähden ei syö Israelin lapset reisisuonta tähän päivään asti, että Jakobin
reisiluu horjahtui.