1. Ja Abraham oli vanha ja joutunut ijälliseksi: ja Herra oli
siunannut hänen kaikissa.
2. Niin sanoi Abraham vanhimmalle huoneensa palvelialle, joka kaikki hallitsi,
mitä hänellä oli: laske nyt kätes minun kupeeni alle.
3. Ja minä vannotan sinua Herran taivaan ja maan Jumalan kautta; ettes ota emäntää
minun pojalleni Kanaanealaisten tyttäristä, joiden seassa minä asun.
4. Vaan mene minun isäni maalle ja minun sukuni tykö; ja ota minun pojalleni
Isaakille emäntä.
5. Ja palvelia sanoi: jos niin tapahtuis, ettei vaimo tahtoisi seurata minua
tähän maahan: pitääkö minun kumminkin viemän jällensä sinun poikas sille maalle,
jostas lähtenyt olet?
6. Abraham sanoi hänelle: kavahda sinuas, ettes vie minun poikaani sinne jällensä.
7. Herra taivaan Jumala, joka minun otti isäni huoneesta ja syntymä-maaltani,
ja joka minun kanssani puhui, ja myös vannoi minulle, sanoen: sinun siemenelles
minä annan tämän maan: hän lähettää enkelinsä sinun edelläs, ettäs ottaisit
minun pojalleni emännän sieltä.
8. Jos ei vaimo tahtoisi seurata sinua, niin sinä olet vapaa tästä minun valastani;
ainoastansa älä vie minun poikaani sinne jälleen.
9. Niin laski palvelia kätensä herransa Abrahamin kupeen alle; ja vannoi hänelle
sen.
10. Niin otti palvelia kymmenen kamelia herransa kameleista, ja läksi matkaan,
ja otti myötänsä kaikkinaisesta herransa tavarasta: ja vaelsi Mesopotamiaan
Nahorin kaupunkiin.
11. Ja hän antoi kamelein laskea polvillensa ulkona kaupungista vesikaivon tykönä;
ehtoopuolella, jolla ajalla vaimoväen tapa oli lähteä vettä ammuntamaan.
12. Ja sanoi: Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, anna minun kohdata tänäpänä
(herrani morsiamen); ja tee laupius minun herrani Abrahamin kanssa.
13. Katso, minä seison tässä vesikaivon tykönä: ja heidän tyttärensä, jotka
asuvat tässä kaupungissa, tulevat vettä ammuntamaan.
14. Jos joku piika tulee, jolle minä sanon: kallista tänne vesiastias juodakseni,
ja hän sanoo: juo, minä juotan myös sinun kamelis: että hän on se, jonkas olet
edeskatsonut palvelialles Isaakille, ja siitä ymmärtäisin tehnees laupiuden
minun herrani kanssa.
15. Ja ennenkuin hän lakkasi puhumasta, katso, Rebekka tuli, joka syntynyt oli
Betuelille, Milkan, Abrahamin veljen Nahorin emännän pojalle. Ja hänellä vesiastiansa
olallansa.
16. Ja piika oli sangen ihana nähdä, ja vielä neitsy, ja ei yksikään mies ollut
häneen ryhtynyt: hän meni alas kaivon tykö, ja täytti astiansa, ja tuli ylös.
17. Niin palvelia juoksi häntä vastaan, ja sanoi: annas minun juoda vähä vettä
astiastas.
18. Hän sanoi: juo minun herrani: ja hän kiiruusti laski alas vesiastiansa kätensä
päälle, ja antoi hänen juoda.
19. Ja kuin hän oli antanut hänen juoda, sanoi hän: minä myös ammunnan vettä
kameleilles, niinkauvan että he kaikki saavat juoda.
20. Ja hän kaasi kohta veden astiastansa ruuheen, ja juoksi taas kaivolle ammuntamaan:
ja ammunsi kaikille hänen kameleillensa.
21. Mutta mies ihmetteli häntä: ja oli ääneti, ja tahtoi tietää, jos Herra oli
tehnyt hänen matkansa onnelliseksi, taikka ei.
22. Ja koska kaikki kamelit olivat juoneet, antoi mies hänelle kulta-otsalehden,
joka painoi puolen sikliä: niin myös kaksi rannerengasta hänen käsiinsä, jotka
painoivat kymmenen sikliä kultaa.
23. Ja sanoi: kenenkäs tytär olet? sanos minulle se: onko isäs huoneessa siaa
meidän yötä ollaksemme?
24. Hän sanoi hänelle: minä olen Betuelin, Milkan pojan, tytär, jonka hän synnytti
Nahorille.
25. Ja hän vielä sanoi hänelle: on myös olkia ja karjan ruokaa kyllä meillä:
ja myös siaa yötä olla.
26. Ja mies kumarsi maahan ja rukoili Herraa:
27. Ja sanoi: kiitetty olkoon Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, joka ei
ottanut pois laupiuttansa ja totuuttansa minun herraltani: minua on Herra johdattanut
tällä tiellä, minun herrani veljen huoneesen.
28. Niin piika juoksi ja ilmoitti nämät asiat äitinsä huoneessa. 29. Oli myös
Rebekallla veli, jonka nimi oli Laban: ja Laban juoksi miehen tykö lähteelle.
30. Sillä koska hän näki otsalehden ja rannerenkaat sisarensa käsissä, ja kuuli
sisarensa Rebekan puheet, sanovan: näin on mies puhunut minulle; tuli hän miehen
tykö, ja katso, hän seisoi kamelein tykönä lähteellä.
31. Ja sanoi: tule sisälle, sinä Herran siunattu, mitäs seisot ulkona? minä
olen huoneen valmistanut, ja sian kameleille.
32. Niin meni mies huoneesen, ja riisui kamelit: ja hän antoi olkia ja ruokaa
kameleille, ja vettä pestä hänen jalkojansa, ja miesten jalkoja, jotka hänen
kanssansa olivat.
33. Sitte pantiin ruokaa hänen eteensä: mutta hän sanoi: en minä syö ennenkuin
minä olen puhunut minun asiani. He vastasivat: puhu.
34. Hän sanoi: minä olen Abrahamin palvelia.
35. Ja Herra on runsaasti siunannut minun herrani, ja hän on suureksi tullut,
ja on antanut hänelle lampaita ja karjaa, hopiaa ja kultaa, palvelioita ja piikoja,
kameleja ja aaseja.
36. Niin myös Saara minun herrani emäntä on synnyttänyt minun herralleni pojan,
vanhalla ijällänsä: hänelle on hän antanut kaikki mitä hänellä on.
37. Ja minun herrani vannotti minua, sanoen: ei sinun pidä ottaman minun pojalleni
emäntää Kanaanealaisten tyttäristä, joiden maalla minä asun.
38. Vaan mene minun isäni huoneesen, ja minun sukuni tykö; ja ota (sieltä) minun
pojalleni emäntä.
39. Mutta minä sanoin minun herralleni: taitais tapahtua, ettei vaimo seuraisi
minua?
40. Niin hän sanoi minulle: Herra, jonka edessä minä vaellan, lähettää enkelinsä
sinun kanssas, joka tekee sinun matkas onnelliseksi, ottamaan minun pojalleni
emäntä minun suvustani ja minun isäni huoneesta.
41. Silloin sinä tulet vapaaksi minun valastani, koskas tulet minun sukuni tykö:
ja jos ei he anna sinulle, niin sinä olet vapaa valasatani.
42. Niin tulin minä tänäpänä lähteelle, ja sanoin: Herra, minun herrani Abrahamin
Jumala, jos sinä olet tehnyt minun matkani onnelliseksi, jota minä nyt vaellan.
43. Katso, niin seison minä tässä vesilähteen tykönä: koska yksi piika tulee
vettä ammuntamaan, ja minä sanon hänelle: annas minulle vähä vettä juoda astiastas:
44. Ja hän sanoo minulle: juo sinä, minä ammunnan myös sinun kameleilles: se
on se vaimo, jonka Herra on edeskatsonut minun herrani pojalle.
45. En minä vielä päässyt puhumasta sydämessäni, katso, niin Rebekka tuli, ja
hänen vesiastiansa hänen olallansa, astui alas lähteelle ja ammunsi: ja minä
sanoin hänelle: annas minun juoda.
46. Ja hän riensi ja laski vesiastian olaltansa alas, ja sanoi: juo, minä juotan
myös kamelis. Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit.
47. Ja minä kysyin häneltä, ja sanoin: kenekä tytär sinä olet? hän vastasi:
minä olen Betuelin tytär, Nahorin pojan, jonka Milka hänelle synnytti. Niin
minä panin otsalehden hänen otsaansa, ja rannerenkaat hänen käsiinsä:
48. Ja kumarsin itseni maahan ja rukoilin Herraa: ja kiitin Herraa, minun herrani
Abrahamin Jumalaa, joka minun oli johdattanut oikiaa tietä, ottamaan hänen pojallensa
minun herrani veljen tytärtä.
49. Ja nyt, jos te olette ne, jotka osotatte minun herralleni laupiuden ja totuuden,
niin sanokaat minulle: ja jos ei, niin sanokaat myös minulle, että minä kääntäisin
itseni oikialle taikka vasemmalle puolelle.
50. Niin vastasi Laban ja Betuel, ja sanoivat: tämä asia on tullut Herralta;
sentähden emme taida sinua vastaan puhua, pahaa taikka hyvää.
51. Siinä on Rebekka edessäs, ota häntä ja mene, ja olkaan sinun herras pojan
emäntä, niinkuin Herra on sanonut.
52. Ja koska Abrahamin palvelia kuuli heidän sanansa; kumarsi hän maahan Herran
eteen.
53. Ja palvelia toi hopia- ja kultakalut, ja vaatteet, ja antoi Rebekalle: vaan
hänen veljellensä ja äidillensä antoi hän (muita) kalleita kaluja.
54. Niin he söivät ja joivat, hän ja miehet, jotka hänen kanssansa olivat, ja
siellä pitivät yötä: ja he nousivat aamulla varhain: ja hän sanoi: päästäkäät
minua herrani tykö.
55. Mutta hänen veljensä ja äitinsä sanoivat: olkaan piika meidän tykönämme
edes kymmenenkin päivää: sitte sinä saat mennä.
56. Niin sanoi hän heille: älkäät viivyttäkö minua: sillä Herra on tehnyt minun
matkani onnelliseksi: laskekaat minua menemään minun herrani tykö.
57. Niin he sanoivat: kutsukaamme piika, ja kysykäämme mitä hän sanoo.
58. Ja he kutsuivat Rebekan, ja sanoivat hänelle: tahdotkos mennä tämän miehen
kanssa? hän vastasi: menen.
59. Niin he laskivat sisarensa Rebekan menemään, ja hänen imettäjänsä, Abrahamin
palvelian kanssa; ja ne jotka hänen seurassansa olivat.
60. Ja he siunasivat Rebekkaa ja sanoivat hänelle: sinä olet meidän sisaremme,
lisäänny tuhannen tuhanteen; ja sinun siemenes omistakoon vihamiestensä portit.
61. Niin Rebekka nousi piikoinensa, ja istuivat kamelein päälle, ja seurasivat
sitä miestä. Ja palvelia otti Rebekan, ja meni matkaansa.
62. Mutta Isaak palasi siltä kaivolta, joka kutsuttiin sen elävän, joka minun
näkee: sillä hän asui etelän maalla.
63. Ja oli lähtenyt rukoilemaan kedolle ehtoopuolella: ja nosti silmänsä, ja
näki, ja katso, kamelit lähestyivät.
64. Ja Rebekka nosti silmänsä ja näki Isaakin: ja pudotti itsensä maahan kamelin
päältä:
65. Ja sanoi palvelialle: mikä mies tämä on, joka kedolla käy meitä vastaan?
palvelia vastasi: se on minun herrani: niin hän otti vaatteen ja peitti itsensä.
66. Ja palvelia jutteli Isaakille kaiken asian, kuin hän oli toimittanut.
67. Ja Isaak vei hänen äitinsä Saaran majaan: ja otti Rebekan emännäksensä,
ja rakasti häntä: ja niin Isaak lohdutettiin äitinsä jälkeen.