1. Ja kaksi enkeliä tulivat ehtoona Sodomaan, ja Lot istui Sodoman
portissa: ja kuin hän näki heidät, nousi hän heitä vastaan, ja kumarsi kasvoillensa
maahan.
2. Ja sanoi: katso, minun Herrani, poiketkaat teidän palvelianne huoneeseen
yöksi, ja antakaat pestä jalkanne, ja aamulla varhain noustuanne menette matkaan.
Ja he sanoivat: ei suinkaan, vaan kadulla me yötä pidämme.
3. Ja hän kovin vaati heitä, ja he poikkesivat hänen tykönsä, ja tulivat hänen
huoneeseensa. Ja hän valmisti heille aterian, ja leipoi happamattomia leipiä,
ja he söivät.
4. Ennenkuin he levätä panivat, tulivat kaupungin miehet, Sodomalaiset, nuoret
ja vanhat: kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivät huoneen.
5. Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hänelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun
tykös yöllä tulivat? tuo heitä meidän tykömme tutaksemme heitä.
6. Silloin Lot meni ulos heidän tykönsä oven eteen, ja sulki oven jälkeensä.
7. Ja sanoi: älkäät te, rakkaat veljeni, tehkö niin pahoin.
8. Katso, minulla on kaksi tytärtä, jotka ei vielä miehestä mitään tiedä: ne
minä tuotan teille, tehkäät heille mitä te tahdotte: ainoastansa näille miehille
älkäät mitään pahaa tehkö; sillä sentähden ovat he tulleet minun kattoni varjon
ala.
9. Mutta he sanoivat: tule tänne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja
kuitenkin tahtoo kokonansa hallita? nyt, me teemme enemmän pahaa sinulle kuin
heille: ja he tekivät suurella väkivallalla miehelle Lotille ylläkön, ja juoksivat
ovea särkemään.
10. Niin miehet ojensivat kätensä ulos, ja tempasivat Lotin tykönsä huoneesen,
ja paiskasivat oven kiinni.
11. Ja miehet, kuin huoneen oven edessä olivat, löivät he sokeudella, pienet
ja suuret, niin että he väsyivät ovea etseissänsä.
12. Ja miehet sanoivat Lotille: onko sinulla vielä tässä jouku? vävyjä, eli
poikia taikka tyttäriä, eli kaikkia mitä sinulla on tässä kaupungissa? vie ne
ulos tästä siasta.
13. Sillä me hukutamme tämän paikan: että heidän huutonsa on suuri Herran edessä,
niin Herra lähetti meidät heitä hukuttamaan.
14. Niin Lot meni ulos ja puhutteli vävyjänsä, jotka piti saaman hänen tyttärensä,
ja sanoi: nouskaat ja lähtekäät tästä siasta: sillä Herra hukuttaa tämän kaupungin:
mutta hän oli niinkuin leikkiä tekevä hänen vävyinsä silmäin edessä. 15. Koska
aamurusko kävi ylös, kiiruhtivat enkelit Lotin joutumaan, ja sanoivat: nouse,
ota emäntäs, ja kaksi tytärtäs, jotka saapuvilla ovat, ettet sinä myös hukkuisi
tämän kaupungin pahuudessa.
16. Koska hän viipyi, tarttuivat miehet hänen käteensä, ja hänen emäntänsä,
ja hänen kahden tyttärensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää heitä: ja taluttivat
hänen ulos ja jättivät hänen ulkopuolelle kaupunkia.
17. Ja koska he johdattivat heitä ulos, sanoivat he: pelasta sinun sielus, ja
älä katsahda taakses, ja älä myös seisahda koko tälle lakeudelle; vaan turvaa
sinuas vuorelle, ettes hukkuisi.
18. Ja Lot sanoi heille: Ei Herra.
19. Katso, sinun palvelias on löytänyt armon sinun edessäs, sinä olet tehnyt
sinun laupeutes suureksi, jonkas minulle osotit, pelastaakses minun sieluani:
en taida minä pelastaa minuani vuorella, ettei minulle jotakuta pahaa tapahtuisi,
ja kuolisin.
20. Katsos, tuo kaupunki on läsnä, paeta sinne: ja hän on vähä: salli minua
siellä pelastettaa: eikö hän ole vähäinen? että minun sieluni siellä elävänä
pysyis.
21. Niin sanoi hän hänelle: katso, tässä asiassa olen minä myös sinun rukoukses
päälle katsonut: etten minä kukista sitä kaupunkia, jostas puhuit.
22. Riennä, pelasta sinuas siellä: sillä en minä taida tehdä mitään, siihenasti
ettäs sinne sisälle tulet. Sentähden kutsui hän sen kaupungin Zoar.
23. Aurinko oli nousnut maan päälle, ja Lot tuli Zoariin sisälle.
24. Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta: Herralta
taivaasta.
25. Ja kukisti ne kaupungit, ja kaiken sen lakeuden: niin myös kaikki niiden
kaupunkein asuvaiset, ja maan kasvon.
26. Ja Lotin emäntä käänsi kasvonsa takaisin hänestä; ja muuttui suolapatsaaksi.
27. Mutta Abraham nousi varhain aamulla, ja meni siihen paikkaan, kussa hän
oli ennen seisonut Herran edessä.
28. Ja katsahti Sodomaa ja Gomorraa päin, ja kaiken sen maan lakeuteen; ja näki
että savu nousi maasta niinkuin pätsin savu.
29. Ja tapahtui, koska Jumala kukisti sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala
Abrahamin: ja johdatti Lotin ulos hävityksen keskeltä, koska hän kukisti ne
kaupungit, joissa Lot asui.
30. Ja Lot läksi Zoarista, ja asui vuorella, ja kaksi hänen tytärtänsä hänen
kanssansa; sillä hän pelkäsi asua Zoarissa: ja oli luolassa ja kaksi hänen tytärtänsä
hänen kanssansa.
31. Niin sanoi vanhempi nuoremmalle: meidän isämme on vanha: eikä ole muuta
miestä maan päällä, makaamaan meidän kanssamme, koko maan tavan jälkeen.
32. Käykäämme, juottakaamme meidän isämme viinalla, ja maatkaamme hänen kanssansa,
herättääksemme isästämme siementä.
33. Niin he juottivat isänsä sinä yönä viinalla. Ja vanhempi tuli ja makasi
isänsä kanssa, ja ei hän huomainnut koska hän levätä tuli, ja koska hän nousi.
34. Toisena päivänä sanoi vanhempi nuoremmalle: katso, minä makasin menneenä
yönä isäni kanssa: juottakaamme häntä tänäkin yönä viinalla, ja mene sinä ja
makaa hänen kanssansa, herättääksemme isästämme siementä.
35. Niin he juottivat myös sinä yönä isänsä viinalla: ja nuorempi meni ja makasi
hänen kanssansa, ja ei hän huomainnut koska hän levätä tuli, ja koska hän nousi.
36. Ja niin molemmat Lotin tyttäret tulivat isästänsä raskaaksi.
37. Ja vanhempi synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Moab: hänestä ovat Moabilaiset
tulleet, hamaan tähän päivään asti.
38. Ja nuorempi myös synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä BenAmmi: hänestä
tulivat Ammonin lapset, hamaan tähän päivään asti.